Eurotour kakkonen, päivä 4

Kosicesta Luceneciin

Neljäs ajopäivä oli jo tarkoitus nautiskella enemmän maisemista ja ajamisesta mutkateillä. Valitsin reitiksi vuoristoisen pikkutien Kosicesta länteen. Maisemat näyttivät lupaavilta, kun vihdoin päästiin kaupungin ulkopuolelle.

Hei, täähän on kivaa!

Ensimmäisen vuorinousun ajelu oli erittäin hyväpintaista mutkatietä. Matkalla näkyi kaikenlaista hökkeliasutusta ja siistimpää saksalaisten asuttamaa pientaloaluetta. Vuoren laelle päästyääme ja alaspäin ajellessa tienpinta muuttui täysin. Asfaltti oli todella pahoin repeillyttä  ja ajaminen oli todella haastavaa. Vauhtia ei voinut pitää kuin 20-30 km/h. Kaiken lisäksi hidas ajaminen ja alamäki tekivät painopisteen seurauksena hommasta todella rankkaa käsille. Ihan kuin olisi jarruttanut kovaa koko ajan.

Maastokelpoinen vehje, tuolla kiipeää vaikka mihin (savutti myös ihan pikkasen)

Pysähdyttiin tauolle, takapuoli ja kädet huusi hoosiannaa

Yritin ottaa asfaltista kuvan, mutta eihän se tuossa näytä pahalta

Alas päästyämme voitiin taas huokaista helpotuksesta, kun päällyste oli taas tiessä kiinni ja ajelu oli tasaista. Jossain puolenvälin tienoilla pysähdyttiin tauolle syömään. Kaupungin nimi oli niin käsittämätön, ettei sitä voi muistaa.

Kirkko keskelle kylää

 Matka jatkui kohti Lucenecia, josta otimme majoituksen taas Bookingin kautta edulliseen hotelliin. Tällä kertaa hotelli olikin hieman perinteisempi neuvostoajan laatikkomalli, josta ei elämänjälkiä puuttunut. Pienen virkistäytymisen jälkeen lähdettiin taas kylille etsimään ruokapaikkaa.

Lucenec olikin aivan tavallinen pikkukaupunki, jossa ei hirveämmin nähtävää keskustassa ollut. Vanhoja Tsekkoslovakian aikaisia rakennuksia hämmästeltiin, oli varsin erikoisia arkkitehtuurin kukkaisa täällä.

Nämä tornit kuuluivat jolekin hotelli/kurssikeskukselle. Varsin ihmeellisiä pytinkejä!

Ah, loma!

Hotelli iltapäivän auringossa. Täällä haisi sosialismi vahvasti :)

Eurotour kakkonen, päivä 3

Kylmästä lämpimään, Slovakia Kosice

Puolan erittäin vilakan ilman jälkeen silmissä häämötti Keski-Euroopan lämpimämpi ilmamassa. Melko varmaa oli, että mitä etelämmäksi mennään, sitä lämpimämpää alkaa olla. Tämä oli varsinkin takapenkkiläiselle erityisen tärkeää, luonnollisesti. Eipä se ajaminen kymmenen asteen lämmöissä kuskillekaan mitään herkkua ole, mutta siin on edes jotain tekemistä, pelkän eteen tuijottelun sijaan.

Kärsivällisyyttä alettiin jo hieman koetella, kun kaksi päivää oli vain ajettu aamusta iltaan, nyt oli luvassa hieman parempaa. Ajelimme Slovakian rajan yli punajuurikeiton ja kaalikeiton voimin ja pääsimme illaksi Kosicen kaupunkiin. 

Rajalla oli kahvila, kahvilassa keittoa, ulkonäkö usein pettää, niin tälläkin kertaa. Oli hyvää, ja halpaa!

Huonemajoitus napattiin keskustasta siististä hotellista. Hotellille saapuessamme oli hieman epäselvää mihin sitä oikein on jouduttu, kun ruokasalissa oli muistotilaisuus menossa eikä respaan päässyt tämän takia. Aikamme sinä pyörittiin ja lopulta henkilökunta tuli avustamaan sisäänkirjautumisessa. Pyörä saatiin talliin yöksi. Suihkun kautta kaupungile, jossa jo tarkeni kulkea kivasti shortseissa ja mekossa.

Penzion Beryl, very bueno!

 Kosicen vanhankaupungin keskusta oli oikein viihdyttävä. Ei liian iso jalan käveltäväksi päästä päähän, ravintoloita ja kahviloita oli useampaan makuun ja kaikkialla erittäin siistiä. Tästä on itäblokin ajat aika kaukana!

Isolla kirkolla

Ja tietenkin otettiin olutta. Tuo Pilsneri on kyllä top 3 suosikkini.

Olut ja kahvijuoma auringonpaisteessa nautittuna kruunasi rankan päivän satulassa. Tutustuimme rauhassa kaupunkiin ja nautittiin lämmöstä. Olipa kiva päivä!

Talo 1

Talo 2