EURO 2017 Vaihteeksi viiniä

Aamu valkeni Seefeldissä aurinkoisena. Mieliala kohos kilpaa auringon kanssa vaikka teltan pakkaaminen olikin märkää puuhaa. Oltiin sen verran korkealla, että yökosteus oli melko runsasta eikä aurinko ehtinyt kuivata telttaa ennen lähtöäni. Pari kiloa painavampi laukku satulan päällä lähdin kaasuttamaan kohti Saksan rajaa. Tämän päivän reitti kulki Seefeldistä Garmin-Partenkirchenin kautta Munchenin länsipuolelta kohti Wurtzburgia. Aamiainen kuuluisan hyppyrimäen juurella kahvilassa antoi virtaa.

Garmish-Partenkirchen on kuuluisa mäkiviikon osakilpailusta. Olympialaiset ovat olleet
vuonna 1936, jotka avasi ze devil himself, Adolf Hitler

Näinkin voi matkustaa. Auobaanan taukopaikalla tavattua

En kyllästy tähän näkyyn ikinä!

Hassua miten ihmisen mieli toimii. Olin Seefeldissä ollessani ajatellut, että sitä voisi ajopäivän päätteeksi seuraavaksi nauttia viiniä ainaisen oluen sijaan, ja päivän päätteeksi päädyin Randersackeriin, Main-joen viinialueen helmeen sen isommin asiaa ajattelematta. Hotelli josta yöpymiseni varasin, olikin paikallisen viinitarhurin ja viinintekijän oma. Ajattelin majoituttuani ottaa lasillisen hyvää paikallista valkoviiniä ja keskustelu tarjoilijan kanssa meni jotenkin näin:
- Hei, haluaisin valkoviiniä
- Loistavaa, sehän sopii
- Olisiko teillä jotain paikallista alueen omaa viiniä?
Tarjoilija katsoo kummasti - Meidän viinit on kaikki oman talon viinejä, valitse niistä vain...
- Aa, okei! (naurua)
Viini oli hyvää!

Tämä ei taida paljon selittelyjä kaivata. Ihan kiva vaihtoehto perinteiselle kypäräkaljalle.

Hotelli Löwen, Randersacker

Jotain pientä ja kevyttä iltapäivään

Siirryin katselemaan itse Randersackerin kylää ja mahtava pikkukylä sieltä paljastuikaan! Päätien varrella hotellit ja gasthausit, kirkko vähän ylempänä rinteellä. Kun rinnettä nousi vähän ylemmäksi, alkoivat viinikasvustot joita oli silmänkantamattomiin. Maisemat aivan ällistyttävän kauniita, ja luonnollisesti aivan erilaisia kuin alpeilta lähtiessäni. Nautin hyvästä viinistä ja paikallisesta ruoasta sekä jokivarren leppoisasta tunnelmasta. Alkumatkan huonon sään aiheuttama mielipaha oli nyt karissut kokonaan.

Alkoi olla myös loppumatkan suunnitelmien paikka, mieli alkoi jo pikkuhiljaa kääntyä kohti kotia. Päätin toteuttaa alkuperäisen suunnitelmani mennä laivalla Trawemündesta Helsinkiin ja sitä ennen nauttia kaupunkilomasta Bremenin hansakaupungissa. Hotellikin löytyi Bremenistä Bookingin kautta edullisesti. Seuraavan aamun siirtymä Bremeniin tulisi menemään pääosin baanaa pitkin, vastapainona tämän päivän pikkutieseikkailuille.

EURO 2017 Pari päivääkö paikoillaan..!?

Aamu valkeni aurinkoisena Lienzin laidalla olevalla camping-alueella. Yö tuli nukuttua kohtalaisen hyvin. Mitä nyt kirkon kellot alkoi soittaa selkeätä "nyt laiskat perseet ylös" soittoa kuudelta. Kyllä vähän ketutti, sanoisin! Hetken torkuttuani nousin sitten ylös. Aamutoimien jälkeen hyppäsin mopon selkään ja siirryin keskustaan aamupalalle.

Hissillä ylös ja Osttirodlerilla alas. Koko lysti 12 €.

Lienzin kaupunki ei aamuisella ainakaan minulle näyttänyt sitä parhainta puoltaan. Ehkä olin väärässä paikassa tai oma mieliala oli jo jossain muualla, mutta fiilis sinne jäämisestä ei kasvanut aamupalan myötä. Jatkoin aamiaiselta suunnitelman mukaisesti laskemaan paikalla olevan kelkkaradan, vai mikä lie tuon nimi on. Hissillä pätkä vuorenrinnettä ylös ja kelkalla alas. Tykkäsin, ja suosittelen. Hinta ei päätä huimannut, 12 euroa ylös-alas.

Ylhäällä ollessani katselin sääennustetta ja Foreca ennusti Lienziin mahdollisia runsaita sateita. Kohdallani sadeallergia oli päässyt niin pahaksi, että päätin jatkaa matkaa Innsbruckiin, jossa sadetta ei pitäisi tulla. Samalla tulisi kokeiltua kaverin vinkkaama B165 tie Mittersillistä Zell am Zilleriin. Tie oli tämän reissun parasta antia, erittäin hyviä mutkia! Paikoin vuorelle noustessa hieman huono asfalttipinta, mutta ei mitään mistä oma vifferi ei olisi selvinnyt.

Lounas

Mittersillin keskusta

Lähempänä Innsbruckia alkoi "suurkaupunki-allergia" vaivaamaan, ja etsin majapaikan hieman edempää. Löysin itseni Seefeldistä. Mahtavat maisemat ja erinomaisen hyvä camping-alue.
Ilta meni pyykinpesussa, vaatteiden kuivaamisessa, kaikenmaailman sähköisten vimpainten lataamisessa ja kävinpä  olympiakylällä katselemassa maisemiakin. Suunnittelin myös seuraavan päivän ajelureittiä ja kohteeksi valikoitui Wurzburg, tai tarkemmin Randersacker. Ajatukset kääntyivät pikkuhiljaa jo kotiinpäin...

EURO 2017 Vihdoinkin alpit

Edellis-iltana nautitun "lihan munalla" sekä muutaman oluen jälkeen uni maittoi kohtalaisesti. Ilmeisesti wanna-be-vegetaristin vatsa ei kestänyt iltapalaksi nautittua rasvaista lihanpalaa paistetuilla munilla. Tuli se kuuluisa lihamaha, joka jumittaa jopa yöunet.

Aamulla seiskalta kuitenkin levänneenä ylös ja aamiaiselle. Edellispäivän valinta zimmerille oli oikein hyvä, huone oli laadukas ja sänky hyvä, aamiainen normaalia zimmeritasoa.

Päätin reippaana lähteä liikkeelle tutustumaan Regensburgin vanhaan kaupunkiin, joka jonkun kehuman mukaan on oikein hyvä paikka. Aamu valkeni vieläpä aurinkoisena, joten mieli oli korkella. Pakkasin laukut kyytiin ja satulaan.

Regensburg on vanha, ja kaupunki taattua vanhaa kaupunkia. Mutta kun olet nähnyt yhden, olet joskus nähnyt kaikki. Nyt mieli siinti jo alppiteissä, joten lyhyen visiitin ja kahvilla reittisuunnittelun jälkeen jatkoin matkaa eteenpäin, varsinkin kun taivas alkoi osoittaa taas sateen merkkejä. Käytin Go-Zan samana kesänä aiemmin ajamaa reittiä surutta hyväkseni ja en pettynyt. Onneksi sadettakaan ei pientä ripottelua lukuunottamatta tullut, joten ajelu oli erittäin miellyttävää.

Isolla kirkolla

Mieliala nousi kummasti tämän näyn myötä!

Zell am Seessä syödyn gulassikeiton voimin jatkoin matkaa Großlocknerin alppitielle. Yllättäen juuri tämän odotetun alppitien alkaessa alkoi taas myös sataa. Vedin taas sadekamppeet kassista ja suunnistin ylöspäin. Ajaminen oli sateen vuoksi varsin rauhallista, tosin eipä tänne kaahailemaan oltu tultukaan. Itse vuorenhuippu Großlockner on 3798m korkeudessa, mutta alppitie käy "vain" 2571 metrin korkeudella. Vaikka vettä sateli ja näkyvyys oli melko heikko pilvien takia, oli elämys silti huikea. Korkeimmalla kohdalla lämpötila laski lähelle nollaa, lumiläikkiä oli siellä täällä ja hengitys kiihtyi ohuemmasta happipitoisuudesta helpommin. Moottoripyörällä kokemus on kyllä huima, olet joka hetki ajaessa osa alppitien säätilaa ja olemusta. Kylmyys tuntuu naamassa, kosteus tiivistyy kypärään, tienpinnan kosteus ja kylmyys vaikuttaa renkaisiin ja ajamiseen ja keho tuntee korkeuden. Jäin koukkuun!

Maisemat jäivät suurimmalta osin pilvien peittoon, mutta näkymät ovat silti mahtavat.

Päivän päätöksenä ajelin Lienziin, olin nyt siis jo Itävallan puolella. Neljäs maa tämän viikon aikana. Lienzissä majoitin itseni camping-alueelle koska säätila antoi siihen taas mahdollisuuden. Sääennustekin lupaa hyvää, joten vietän täällä varmaan pari yötä. Jospa kokeilisin ajella näitä mutkateitä ilman laukkujen painoa, niin sanotusti "tosissaan".

Leirintäalue sijaitsi laaksossa vuoren juurella. Kuva ei kerro totuutta korkeuseroista,

EURO 2017 Sadetta päin vaikka väkisin

Koska Harz kylpi sadevedessä, päätin jättää noitavuorien maisemat taakse nopeasti. Aamulla 7.30 startti hostellista ja vettä tuli taivaan täydeltä. Ajatuksena oli lähteä poikki vuorien, jotta edes vähän jotain jäisi vuorista mieleen. Ensimmäisessä risteyksessä tie poikki tulvivan veden vuoksi, kiersin kaupungin uutta reittiä etsien ja sama juttu sielläkin. En päässyt suunnittelemalleni reitille, päätin siis ajaa jälleen kerran autobahnia pitkin.

Harzin vuoriston kiertäminen on noin 100 km luokkaa. Hetken matkaa ajeltuani katselin pysähdyksissä uudelleen mitä reittiä pitkin pitäisi ajaa. Maps osoitti edessä olevan tietöitä autobahnilla, ja se taas tiesi epäselviä kiertoteitä yms. Päätin siis etsiä sittenkin tietä läpi vuoriston. Harzgeröde oli kartoista ja edellisillan reittisuunnittelusta tuttu kylä, ja kun kyltti tuli kohdalle käännyin kohti kylää. Yllättäen sielläkin oli "umleitung" edessä ja matka venyi. Lopulta pääsin kylään perille aamiaisen kiilto silmissä... mutta ihan turha toivo. Mikään ei viitannut että turistikylä olisi elossa heinäkuussa parhaaseen loma-aikaan aamusta klo 9.00, joten ei kun eteenpäin. Kysyin siinä paikalliselta autoilijalta neuvoa kohti Leipzigia ja uusi suunta alle.

Leipzigiin asti ei tarvinnut ajaa, Halle Neustadt riitti ja sieltä sain aamupalaakin, joka kyllä ajallisesti oli jo lähempänä brunssia. Huoltoasemalla ei purtavaa ollut tarjolla, mutta viereisessä Netto-marketissa oli. Yritin ensimmäiseksi vettä valuen siinä supermarketin kahvilassa kysellä kielimuurin takaa josko olisi vessaa jossakin, jotta voisi pahimmat roiskeet kuivatella naamasta. Ei ollut vessaa ei, joten mies ajokamoissa vettä valuvana kahvilan pöytään vaan ja servettiä servettiä, että sain pahimmat vedet kuivattua naamasta. Mutta sämpylä ja kahvi maistui aamun lähes sadan kilometrin ajon jälkeen!

Masu ja tankki täynnä jatkoin matkaa. Piti löytää vihdoin etelään vievä moottoritie 9, ja sinne päästyä matka eteni vauhdikkaasti sateesta huolimatta. Täytyy kyllä nostaa hattua saksalaiselle asfalttimiehelle, tie on tasaista ja sateessakaan ei tule yllätyksiä, eikäyhtään vettä keräävää uraa osunut kohdalle. Dankeschön siitä!

Päivän loppu kohti Regensburgia ja sen itäpuolella olevaa Wiesentin kylää sujui odotetulla tavalla. Vauhtia bahnilla sai pidettyä 120-140 välillä sateesta huolimatta ja ruuhkaa ei ollut nimeksikään. Hieman itseäni huvitti kun pysähdyin puolimatkassa autohofille taukoa pitämään ja joku autoileva perhe kiiruhti sateessa kiireesti kahvilan suojiin, itse puristellessani ajohanskoista vettä ja toivoin vaan kuumaa kahvia.

Päivän kruunasi etukäteen varattu zimmer ja lämmin suihku, hyvää ruokaa ja olutta!

Ruoan hankkiminen kylästä oli hieman haastavaa. Onneksi lihakauppa/Gasthaus keskusaukion kupeessa
teki tilauksestani "jotain hyvää". En oikein tiennyt alkuun mitä tilasin, mutta hyvää se oli. Lihaa munalla!

EURO 2017 Kohti Goslaria

Harzin alue ja Goslar

Alun perin matkaa tälle kesälle suunnitellessani olin ajatellut pitäytyä vain pohjoismaissa, lähinnä
Ruotsissa ja Tanskassa. Nälkä kasvaa syödessä ja suunnitelma kasvoi matkalla Saksaan. Saksassa on ns. köyhän miehen alpit, Harz-vuoristo keskellä Saksaa. Nämä mutkamaisemat olin ajatellut nielaista, ja miksei viipyä paikalla pari yötä ja ajella muunmuassa höyryjunalla korkeimmalle huipulle maisemia ihailemaan.

Aamun starttasin Westenseestä kosteassa kelissä. Lähdön hetkellä aamu yhdeksältä ei satanut, mutta taivas näytti siltä että laitoin sadevermeet päälle varmuuden vuoksi. Se kannatti, sadetta saatiin, ja koko päivän! Goslariin oli autobaanaa pitkin vain hieman reilu 320 km, joten ajattelin poiketa isolta tieltä hieman pienemmälle. Ajeluni Cellen kautta johti hieman harhaan, joten pienen edestakaisin ajelun jälkeen päivän saldo on lähempänä 350 km.

Onnekseni ennen matkaa hankittu sadepuku (mallia Alpinestars, kaksiosainen) osoittautui erittäin toimivaksi. Kun puvun kauluksenkin muistaa laittaa hyvin kumpparilla ajotakin päälle, ei kaulasta pääse vettä lurpsimaan ikävästi sisälle (tämäkin on asia jonka oppii kantapään kautta). Ajaminen sateessa ei muuten ollut ikävää, paitsi kun sitä navigaattoria ei ole kuin puhelimessa, niin tulee herkästi ajeltua harhaan puhelimen ollessa sateelta suojassa taskussa.

Viimeiset kilometrit Goslariin sitten ajoin googlemapsin avulla, vaikka vettä tulikin. Puhelimen akku vain alkaa ilmeisesti olemaan aika finaalissa, kun virrat kuluivat melkoista tahtia matkan aikan. Ja kävihän siinä niin, että virta loppui juuri ennen majapaikkaa! Sokkailin sitten vielä vartin verran edestakaisin etsien oikeaa osoitetta. Onneksi iPadissa oli virtaa ja tarkistin sopivassa sadekatoksessa viimeiset metrit ja löysin oikean oven.

Otin sateen vuoksi majapaikaksi kuivat sisätilat Hostel Goslarista vanhankaupungin laidalta. Sisäänkirjautuminen ei onnistunut ihan nappiin, koska omistaja oli poikkeuksellisesti joutunut lähtemään puhtaiden pyykkien hakuun pesulan unohdettua kuormansa. Aikani ihmetellessäni sisääpääsyä, löysin oven joka oli auki ja odottelin henkilökuntaa saapuvaksi. Odotellessa oli hyvä hieman kuivailla itseä vetisen ajelun jäljiltä. Puolen tunnin odottelun jälkeen sain huoneenkin ja ystävällisesti varaamani huone vaihdettiin odottelun aiheuttaman haitan vuoksi pykälää isompaan.

Goslarin kaupunkia. Siinä on kirvesmiehelä suorakulma
melko tarpeeton työkalu tuon talon remonteissa.

Kaupungin läpi kulkee joki, joka runsaiden sateiden takia virtasi erittäin runsaana.

Ensimmäiseksi päätin pestä pyykkiä, jotta olisi puhtaita alkkareita seuraavana päivänä laittaa päälle. Hostellin huone muistuttaa nyt pyykkitupaa. Kaikki telttakamat ja myös puhtaat pyykit kuivuu pitkin huonetta. Huoneessa tosin ei ole minkäänlaista ilmanvaihtoa, niin eihän noi nyrkkipyykkivaatteet ainakaan kuivu aamuun mennessä. Josko seuraavan yön aikana sitten, hehe!

Goslar on erittäin kaunis kaupunki

ja historialtaan erittäin vanha.

Tänne on tultava uudestaan ajan kanssa

Huomenna niitä Harzin mutkateitä ja nokka kohti etelää näillä näkymin Regensburgiin. Etelässä ei ehkä sada ihan niin paljon, toivoo märkä motoristi.

Naulapää

Ravintola "by the river"

EURO 2017 Ålbaekista Westenseehen

Aamuyöllä rakkoni herättäessä makoisasta unesta, selvisi että illalla alkanut sade ei ollut tauonnut. Teltan kangas ropisi siihen malliin, ettei ilman sadepukua ajeltaisi seuraavana päivänä. Ajatuksissa jo alkoi muhimaan suunnitelma: "kuinka pakata kamat ja teltta mahdollisimman kuivana kaatosateessa".

Jatkoin sateesta huolimatta unia. Aamun valjetessa hioin suunnitelmani loppuun seuraavasti:
- teltassa kaikki ajokamat päälle sadepukua myöten
- kypärä päähän ja suupertin avattava etuosa toimii sadelippana
- kaikki laukut pakataan vimosen päälle teltassa, heitetään sivulaukkuihin sukkana
- teltta jää märäksi, kuivataan seuraavassa yöpymispaikassa, samoin makuupussi.

Pakkaillessani kamoja korvatulpat ja kypärä päässä, joku naapuriteltan heppu tuli tanskaksi siihen jotain kommentoimaan. En kuullut, yllättäen, en kyllä ymmärtänytkään. Yritti sitten vielä englanniksi, "terrible weather!"
- Yes, I know!

Suunnitelma toimi, kamat pakattu ja mies kuiva sadekortsun sisällä, mitä nyt vähän pukkas hikeä. Eikun mopo käyntiin ja kohti etelää. Pääsin leirintäalueen portista ulos... ja sade lakkasi! No eipä siinä, kivempi ajella 😂

Maukas voileipä ja hyvää kahvia!

Seuraavaksi aamupalan metsästykseen. Ajattelin, että kun Alborgiin oli vain alle sata kilometriä, siellä voisin hyvinkin nauttia aamiaisen kauniissa kaupungissa. Epäonnekseni bensavalo alkoi vilkuttaen muistuttamaan täytön olevan tarpeen, ja eikös juuri mennyt ne tankkipaikat Fredrikshavnissa ohi. Ei kun seuraavaa kyttäämään... ei tullut asemaa ei. Tanskassa ei sitten ilmeisesti ole ihan yhtä tiheään asemia kuin mihin olen tottunut, ja mittari alkoi jo vilkuttaa punaista. Se on melkoisen jännä fiilis, jonka tämä vilkkuva valo saa aikaan!

Poikkesin moottoritieltä ja GMapsin avulla löytyi Hjällerupista sekä bensa-asema että aamiaista. Tanskalaiset osaa kyllä voileipien tekemisen! Vatsa ja tankki täynnä olikin hyvä pistää kilometreja alle. Sade oli välillä erittäin sankkaa, onneksi vain vähän alle puolet matkasta.

Pidemmän tauon pidin suunnilleen matkan puolessa välissä Koldingissa. Kaunis kaupunki houkutti ja päätin ostaa mansikoita ja nektariineja pikkukaupasta torin laidalta. Menin linnanpuistoon nauttimaan eväistä. Mahtavan kaunis paikka, sattui aurinkokin vielä paistamaan.

Tauolla siellä jossakin. 

On se vaan niin kaunis!

Mansikat olivat maukkaita.

Kvindernes eg. Muistokivi ja tammi v. 1915
käydystä taistelusta naisten äänioikeuden puolesta.

Carl Plougin muistomerkki
(kirjailija, runoilija, poliitikko)

Mellon

Päivä päättyi Saksaan Westensee nimiseen kylään ja sen leirintäalueelle, hieman Kielin alapuolelle. Kilometrejä 475 ja aikaa noin 8h.

Huomenna Goslariin, Harz vuoriston alueelle mutkia ja maisemia ihailemaan.

EURO 2017 Harmaille rannoille

Ensimmäinen tauko Ruotsinmaalla. Kahvia ja pähkinöitä.

Toinen päivä tarjosi mukavan ajosään matkaseuraksi halki Ruotsin. Tukholma - Göteborg väli on melkolailla tylsää moottoritietä, jos pysyy pääväylällä. Minähän pysyin. Tavoitteena oli päästä nopeasti Tanskan puolelle, tosin lauttayhteys Fredrikshavniin hidasti sen verran matkaa, että vasta illalla olin perillä. Kirjoittelen tätä päivitystä Ålbaek nimisessä kylässä 20 km Fredrikshavnista kohti Skagenia, pohjoisinta Tanskan kärkeä.

Ruotsin halkaisu oli henkilökohtaisesti uusi haaste ja hieman jännittäväkin sellainen. En ole koskaan aiemmin ajanut ihan näin paljon kilometrejä mopolla päivän aikana, ja oli pieni mysteeri miten se onnistuu. Yllättäen matka sujui todella joutuisasti eikä pyörän satulassa puuduttanut pahasti. Paitsi persus, se puutuu näköjään tällä pyörällä aina parin tunnin ajon jälkeen. Täytynee tehdä sille satulalle jotain taikoja.

Pidemmän tauon pidin puolivälin kohdalla Grännassa. Savulohi perunoilla ja kermaviilikastikkeella maistui erinomaiselta lounaaksi.

Grännassa lounastauolla sää suosi matkailijaa. Gränna on tuttu kohde lapsuudesta,
jossa on vietetty jokunen yö autolomamatkalla Eurooppaan tai takaisin.

Päivän erikoisin kokemus oli Ruotsin moottoritiellä koettu karmaisevan kapea "ränni". Moottoritien kaiteina käytetään sellaisia parin metrin välein olevia matalahkoja metallitolppia ja niitä yhdistävää vaijeria. Giljotiiniksi niitä kanssamotoristit kutsuvat. Koskaan ei ole ajaessa samanlaista fiilistä tullut kuin silloin, kun tällainen "kaide" reunustaa molempia pientareita olemattomalla yksikaistaisella tiellä... todella pelottavaa!!! Tosin tutkimusten mukaan nämä kaiteet eivät ole lisänneet onnettomuuskuolemia tai loukkaantumisia Ruotsin tieliikenteessä motoristien kohdalla. Tiedä häntä, mutta kauhea kokemus.

Kuvakaappaus tiedostosta
http://alk.tiehallinto.fi/julkaisut/pdf/4000470-vkeskikait_tiet_ruots.pdf

Göteborgiin saavuin hyvissä ajoin ennen lautan lähtöä klo 16.00. Ajelin kuitenkin satamaan, josta pääsinkin nopsasti lähtöselvityksen kautta odottelemaan laivaan pääsyä. Stena-Line oli jälleen huolehtinut odottavien matkalaisten sadesuojasta ja ohjasi motoristit katoksen alle. Paikalla ollut WC tuli myös tarpeeseen, ja oli siisti. Pisteet myös Stena-Linelle tästä!

Laivamatka kesti hieman reilu kolme tuntia. Tanskassa seuraavalla viikolla alkava jalkapalloturnaus takasi sen, että laivalla ei menoa ja meininkiä puuttunut eri maalaisten futisnuorten juostessa pitkin laivan käytäviä. Kuuntelin musiikkia (onneksi etukäteen ladatusta soittolistasta) ja kulutin aikaa.

Näin kulutan aikaa...

Päivän tavoite saavutettiin ja tätä kirjoittaessani olen Tanskassa. Täällä sataa. Sääennuste lupailee sateista ilmaa Keski-Euroopan päälle koko viikoksi. Etukäteissuunnitelmani oli ajaa Harz-vuoristoon Goslarin kaupungin lähelle ja viettää siellä pari-kolme päivää tutustuen maisemiin, ajoreitteihin sekä historiaan. Saapa nähdä mihin ajelen sitten, jos sää on yhtä harmaa kuin ennustetaan. Luulen että tie vie nopeammin etelään jos vettä tulee alas asti.

Päivän kilometrit 515 km.

Tanskan rannikko on suurelta osin "valkoista" hiekkaa, joka tässä säässä näytti harmaalta.