torstai 27. heinäkuuta 2017

EURO 2017 Vihdoinkin alpit

Edellis-iltana nautitun "lihan munalla" sekä muutaman oluen jälkeen uni maittoi kohtalaisesti. Ilmeisesti wanna-be-vegetaristin vatsa ei kestänyt iltapalaksi nautittua rasvaista lihanpalaa paistetuilla munilla. Tuli se kuuluisa lihamaha, joka jumittaa jopa yöunet.

Aamulla seiskalta kuitenkin levänneenä ylös ja aamiaiselle. Edellispäivän valinta zimmerille oli oikein hyvä, huone oli laadukas ja sänky hyvä, aamiainen normaalia zimmeritasoa.

Päätin reippaana lähteä liikkeelle tutustumaan Regensburgin vanhaan kaupunkiin, joka jonkun kehuman mukaan on oikein hyvä paikka. Aamu valkeni vieläpä aurinkoisena, joten mieli oli korkella. Pakkasin laukut kyytiin ja satulaan.

Regensburg on vanha, ja kaupunki taattua vanhaa kaupunkia. Mutta kun olet nähnyt yhden, olet joskus nähnyt kaikki. Nyt mieli siinti jo alppiteissä, joten lyhyen visiitin ja kahvilla reittisuunnittelun jälkeen jatkoin matkaa eteenpäin, varsinkin kun taivas alkoi osoittaa taas sateen merkkejä. Käytin Go-Zan samana kesänä aiemmin ajamaa reittiä surutta hyväkseni ja en pettynyt. Onneksi sadettakaan ei pientä ripottelua lukuunottamatta tullut, joten ajelu oli erittäin miellyttävää.

Isolla kirkolla

Mieliala nousi kummasti tämän näyn myötä!
Zell am Seessä syödyn gulassikeiton voimin jatkoin matkaa Großlocknerin alppitielle. Yllättäen juuri tämän odotetun alppitien alkaessa alkoi taas myös sataa. Vedin taas sadekamppeet kassista ja suunnistin ylöspäin. Ajaminen oli sateen vuoksi varsin rauhallista, tosin eipä tänne kaahailemaan oltu tultukaan. Itse vuorenhuippu Großlockner on 3798m korkeudessa, mutta alppitie käy "vain" 2571 metrin korkeudella. Vaikka vettä sateli ja näkyvyys oli melko heikko pilvien takia, oli elämys silti huikea. Korkeimmalla kohdalla lämpötila laski lähelle nollaa, lumiläikkiä oli siellä täällä ja hengitys kiihtyi ohuemmasta happipitoisuudesta helpommin. Moottoripyörällä kokemus on kyllä huima, olet joka hetki ajaessa osa alppitien säätilaa ja olemusta. Kylmyys tuntuu naamassa, kosteus tiivistyy kypärään, tienpinnan kosteus ja kylmyys vaikuttaa renkaisiin ja ajamiseen ja keho tuntee korkeuden. Jäin koukkuun!


Maisemat jäivät suurimmalta osin pilvien peittoon, mutta näkymät ovat silti mahtavat.
Päivän päätöksenä ajelin Lienziin, olin nyt siis jo Itävallan puolella. Neljäs maa tämän viikon aikana. Lienzissä majoitin itseni camping-alueelle koska säätila antoi siihen taas mahdollisuuden. Sääennustekin lupaa hyvää, joten vietän täällä varmaan pari yötä. Jospa kokeilisin ajella näitä mutkateitä ilman laukkujen painoa, niin sanotusti "tosissaan".
Leirintäalue sijaitsi laaksossa vuoren juurella. Kuva ei kerro totuutta korkeuseroista,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti