EURO 2017 Sadetta päin vaikka väkisin

Koska Harz kylpi sadevedessä, päätin jättää noitavuorien maisemat taakse nopeasti. Aamulla 7.30 startti hostellista ja vettä tuli taivaan täydeltä. Ajatuksena oli lähteä poikki vuorien, jotta edes vähän jotain jäisi vuorista mieleen. Ensimmäisessä risteyksessä tie poikki tulvivan veden vuoksi, kiersin kaupungin uutta reittiä etsien ja sama juttu sielläkin. En päässyt suunnittelemalleni reitille, päätin siis ajaa jälleen kerran autobahnia pitkin.

Harzin vuoriston kiertäminen on noin 100 km luokkaa. Hetken matkaa ajeltuani katselin pysähdyksissä uudelleen mitä reittiä pitkin pitäisi ajaa. Maps osoitti edessä olevan tietöitä autobahnilla, ja se taas tiesi epäselviä kiertoteitä yms. Päätin siis etsiä sittenkin tietä läpi vuoriston. Harzgeröde oli kartoista ja edellisillan reittisuunnittelusta tuttu kylä, ja kun kyltti tuli kohdalle käännyin kohti kylää. Yllättäen sielläkin oli "umleitung" edessä ja matka venyi. Lopulta pääsin kylään perille aamiaisen kiilto silmissä... mutta ihan turha toivo. Mikään ei viitannut että turistikylä olisi elossa heinäkuussa parhaaseen loma-aikaan aamusta klo 9.00, joten ei kun eteenpäin. Kysyin siinä paikalliselta autoilijalta neuvoa kohti Leipzigia ja uusi suunta alle.

Leipzigiin asti ei tarvinnut ajaa, Halle Neustadt riitti ja sieltä sain aamupalaakin, joka kyllä ajallisesti oli jo lähempänä brunssia. Huoltoasemalla ei purtavaa ollut tarjolla, mutta viereisessä Netto-marketissa oli. Yritin ensimmäiseksi vettä valuen siinä supermarketin kahvilassa kysellä kielimuurin takaa josko olisi vessaa jossakin, jotta voisi pahimmat roiskeet kuivatella naamasta. Ei ollut vessaa ei, joten mies ajokamoissa vettä valuvana kahvilan pöytään vaan ja servettiä servettiä, että sain pahimmat vedet kuivattua naamasta. Mutta sämpylä ja kahvi maistui aamun lähes sadan kilometrin ajon jälkeen!

Masu ja tankki täynnä jatkoin matkaa. Piti löytää vihdoin etelään vievä moottoritie 9, ja sinne päästyä matka eteni vauhdikkaasti sateesta huolimatta. Täytyy kyllä nostaa hattua saksalaiselle asfalttimiehelle, tie on tasaista ja sateessakaan ei tule yllätyksiä, eikäyhtään vettä keräävää uraa osunut kohdalle. Dankeschön siitä!

Päivän loppu kohti Regensburgia ja sen itäpuolella olevaa Wiesentin kylää sujui odotetulla tavalla. Vauhtia bahnilla sai pidettyä 120-140 välillä sateesta huolimatta ja ruuhkaa ei ollut nimeksikään. Hieman itseäni huvitti kun pysähdyin puolimatkassa autohofille taukoa pitämään ja joku autoileva perhe kiiruhti sateessa kiireesti kahvilan suojiin, itse puristellessani ajohanskoista vettä ja toivoin vaan kuumaa kahvia.

Päivän kruunasi etukäteen varattu zimmer ja lämmin suihku, hyvää ruokaa ja olutta!

Ruoan hankkiminen kylästä oli hieman haastavaa. Onneksi lihakauppa/Gasthaus keskusaukion kupeessa
teki tilauksestani "jotain hyvää". En oikein tiennyt alkuun mitä tilasin, mutta hyvää se oli. Lihaa munalla!