EURO 2017 Ålbaekista Westenseehen

Aamuyöllä rakkoni herättäessä makoisasta unesta, selvisi että illalla alkanut sade ei ollut tauonnut. Teltan kangas ropisi siihen malliin, ettei ilman sadepukua ajeltaisi seuraavana päivänä. Ajatuksissa jo alkoi muhimaan suunnitelma: "kuinka pakata kamat ja teltta mahdollisimman kuivana kaatosateessa".

Jatkoin sateesta huolimatta unia. Aamun valjetessa hioin suunnitelmani loppuun seuraavasti:
- teltassa kaikki ajokamat päälle sadepukua myöten
- kypärä päähän ja suupertin avattava etuosa toimii sadelippana
- kaikki laukut pakataan vimosen päälle teltassa, heitetään sivulaukkuihin sukkana
- teltta jää märäksi, kuivataan seuraavassa yöpymispaikassa, samoin makuupussi.

Pakkaillessani kamoja korvatulpat ja kypärä päässä, joku naapuriteltan heppu tuli tanskaksi siihen jotain kommentoimaan. En kuullut, yllättäen, en kyllä ymmärtänytkään. Yritti sitten vielä englanniksi, "terrible weather!"
- Yes, I know!

Suunnitelma toimi, kamat pakattu ja mies kuiva sadekortsun sisällä, mitä nyt vähän pukkas hikeä. Eikun mopo käyntiin ja kohti etelää. Pääsin leirintäalueen portista ulos... ja sade lakkasi! No eipä siinä, kivempi ajella 😂

Maukas voileipä ja hyvää kahvia!

Seuraavaksi aamupalan metsästykseen. Ajattelin, että kun Alborgiin oli vain alle sata kilometriä, siellä voisin hyvinkin nauttia aamiaisen kauniissa kaupungissa. Epäonnekseni bensavalo alkoi vilkuttaen muistuttamaan täytön olevan tarpeen, ja eikös juuri mennyt ne tankkipaikat Fredrikshavnissa ohi. Ei kun seuraavaa kyttäämään... ei tullut asemaa ei. Tanskassa ei sitten ilmeisesti ole ihan yhtä tiheään asemia kuin mihin olen tottunut, ja mittari alkoi jo vilkuttaa punaista. Se on melkoisen jännä fiilis, jonka tämä vilkkuva valo saa aikaan!

Poikkesin moottoritieltä ja GMapsin avulla löytyi Hjällerupista sekä bensa-asema että aamiaista. Tanskalaiset osaa kyllä voileipien tekemisen! Vatsa ja tankki täynnä olikin hyvä pistää kilometreja alle. Sade oli välillä erittäin sankkaa, onneksi vain vähän alle puolet matkasta.

Pidemmän tauon pidin suunnilleen matkan puolessa välissä Koldingissa. Kaunis kaupunki houkutti ja päätin ostaa mansikoita ja nektariineja pikkukaupasta torin laidalta. Menin linnanpuistoon nauttimaan eväistä. Mahtavan kaunis paikka, sattui aurinkokin vielä paistamaan.

Tauolla siellä jossakin. 

On se vaan niin kaunis!

Mansikat olivat maukkaita.

Kvindernes eg. Muistokivi ja tammi v. 1915
käydystä taistelusta naisten äänioikeuden puolesta.

Carl Plougin muistomerkki
(kirjailija, runoilija, poliitikko)

Mellon

Päivä päättyi Saksaan Westensee nimiseen kylään ja sen leirintäalueelle, hieman Kielin alapuolelle. Kilometrejä 475 ja aikaa noin 8h.

Huomenna Goslariin, Harz vuoriston alueelle mutkia ja maisemia ihailemaan.