Kosicesta Luceneciin
Neljäs ajopäivä oli jo tarkoitus nautiskella enemmän maisemista ja ajamisesta mutkateillä. Valitsin reitiksi vuoristoisen pikkutien Kosicesta länteen. Maisemat näyttivät lupaavilta, kun vihdoin päästiin kaupungin ulkopuolelle.
 |
| Hei, täähän on kivaa! |
Ensimmäisen vuorinousun ajelu oli erittäin hyväpintaista mutkatietä. Matkalla näkyi kaikenlaista hökkeliasutusta ja siistimpää saksalaisten asuttamaa pientaloaluetta. Vuoren laelle päästyääme ja alaspäin ajellessa tienpinta muuttui täysin. Asfaltti oli todella pahoin repeillyttä ja ajaminen oli todella haastavaa. Vauhtia ei voinut pitää kuin 20-30 km/h. Kaiken lisäksi hidas ajaminen ja alamäki tekivät painopisteen seurauksena hommasta todella rankkaa käsille. Ihan kuin olisi jarruttanut kovaa koko ajan.
 |
| Maastokelpoinen vehje, tuolla kiipeää vaikka mihin (savutti myös ihan pikkasen) |
 |
| Pysähdyttiin tauolle, takapuoli ja kädet huusi hoosiannaa |
 |
| Yritin ottaa asfaltista kuvan, mutta eihän se tuossa näytä pahalta |
Alas päästyämme voitiin taas huokaista helpotuksesta, kun päällyste oli taas tiessä kiinni ja ajelu oli tasaista. Jossain puolenvälin tienoilla pysähdyttiin tauolle syömään. Kaupungin nimi oli niin käsittämätön, ettei sitä voi muistaa.
 |
| Kirkko keskelle kylää |
Matka jatkui kohti Lucenecia, josta otimme majoituksen taas Bookingin kautta edulliseen hotelliin. Tällä kertaa hotelli olikin hieman perinteisempi neuvostoajan laatikkomalli, josta ei elämänjälkiä puuttunut. Pienen virkistäytymisen jälkeen lähdettiin taas kylille etsimään ruokapaikkaa.
Lucenec olikin aivan tavallinen pikkukaupunki, jossa ei hirveämmin nähtävää keskustassa ollut. Vanhoja Tsekkoslovakian aikaisia rakennuksia hämmästeltiin, oli varsin erikoisia arkkitehtuurin kukkaisa täällä.
 |
| Nämä tornit kuuluivat jolekin hotelli/kurssikeskukselle. Varsin ihmeellisiä pytinkejä! |
 |
| Ah, loma! |
 |
| Hotelli iltapäivän auringossa. Täällä haisi sosialismi vahvasti :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti